Esitys ei ole välttämättä kovin "perinteistä" teatteria, jos niin voi sanoa. Tai ainakaan sen valmistamistapa ei ole perinteisintä. Esitys on rakentunut (ja tulee rakentumaan) yhteisten keskustelujen, harjoitusten ja mietintöjen pohjalta. Esitys käsittelee yksinäisyttä ja sen kokemuksia. Pohjalla on muun muassa keskustelut, joita yhdessä olemme asiasta käyneet, sekä minun omat kokemukseni omasta ja muiden yksinäisyydestä. Totuushan on, että kaikki meistä ovat joskus yksinäisiä. Minä ainakin olen. Joskus on hyvä olla yksin. Yksinolo ja yksinäisyys ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Yksinäisyys voi pahimmillaan olla koko elämää lamaava tunne. Se voi olla vahva muista ihmisistä eristävä kokemus. Ihminen voi olla yksinäinen myös ihmisten ympäröimänä. Jokaisen yksinäisyys on kokemuksena omanlainen.
Prokkiksen harjoituksia on takana muutamat, edessä vielä reilusti, joten kokonaisuus on vielä todella hajanainen ja tulee varmasti muuttumaan vielä moneen otteeseen. Hienointa tähän asti on ollut se, että olen ainakin itse ollut esityksestä todella innoissani, ja on ollut mukavaa huomata, että muu työryhmä on myöskin innostunut esityksestä ja sen aiheesta. Työryhmähän meillä prokkiksessa on melko pieni, ja sekin saattaa tulla tässä kevään aikana vielä muuttumaan. Mutta katsotaan, miten käy. Palataan asiaan tuonnempana!
Jännittävää kevättä toivottelee Sini!
Sirja Moberg: "Menetyksen pelko", 2011 |